Siivoaminen sujuu rivakasti, kun on ärsyyntynyt. Suu kiinni huudan kädessäni olevalle rätille. Rättiparka tekee puhtaampaa jälkeä, kuin epätoivoisimpina hetkinään, vaikka ei ymmärrä miksi on kiukun kohde. Tiskikone huokailee juuri pesemiensä astioiden perään, koska pelkää niiden särkyvän. Heittelen muumikupit eri pituisiksi pinoiksi, haarukat lentävät vihollistensa lusikoiden joukkoon, eikä omituisen malliselle vuoalle löydy edelleenkään sopivaa paikkaa. Haukun vuokaa brutuksekseni, kun tungen sitä lautasten ja kaapin seinän väliin. Siihen se ei oikeasti mahdu, mutta sillä on vain kaksi vaihtoehtoa ja toinen on roskapönttö. Matto yrittää oikoa itseään suoraan ennen kuin ehdin potkimaan sen kulmia. Suu kiinni huutaminen on taitolaji. Siivoaminen on taitolaji. Rättien, tiskikoneen ja mattojen ymmärtäminen se vasta taitoa vaatiikin.
Päivittäiset kotityöt ovat vähenemään päin, mutta kiukku ei ota laantuakseen. Kiukkuisena ei voi istua rennosti sohvalle, ottaa kahvikuppia käteen ja selailla juuri tullutta naistenlehteä. Etenkään, kun meille ei tule yhtään naistenlehteä. Lehden kuusi ensimmäistä sivua on täynnä mainoksia. Ja mainoksissa hymyilevät naiset, jotka uskovat ihmesienessä olevan taikaa ja hammastahnan tekevän hampaista yhtä valkoiset, kuin kuvanmuokkausohjelma heidän hampaistaan. Ärsyyntyneenä pienet asiat saavat suuret mittasuhteet. Varmaan olen jonain tammikuisena kiukkuhetkenä jättänyt tilaamatta koko lehden mainoksien vuoksi. Tai sitten olen sanonut tilaavani minkä lehden vain, kunhan siinä ei ole mainoksia. Olkoon vaikka venelehti, kunhan siinä ei ole mainoksia. Olkoon tietoni veneistä olematon, eli päässäni veneen perä on tyyrpuuri ja mastossa kiinni on paapuuri, kunhan siinä ei ole mainoksia.
Tunteista, johon kummallista kyllä myös kiukku kuuluu, on hyötyä. Kodissani oli räjähtänyt pieni pommi suurinpiirtein olohuoneen ja eteisen puolivälissä. Nyt sirpaleet on siivottu. Ehkä niitä löytyy vielä ensi viikolla verhon takaa tai sohvan alta. Mutta mitä silmä ei näe, sitä sydän ei sure. Siivotessa on hyvä olla periaatteita, jotta ei siivoaisi ihan koko aikaa. Sillä kun ensimmäisestä nurkasta pääsee viimeiseen nurkkaan, pitää aloittaa ilman kahvitaukoa taas ensimmäisestä nurkasta, jos haluaa kodin alati olevan putsiputsi.
Unohdan sujuvasti ikkunoiden pesemisen ja lupaan pitää kahvinkeittimelle seuraa loppupäivän. Suunnittelen mihin kuppiin kaadan kahvini tällä kertaa, enkä aio päästää sitä jäähtymään. Kiukku meni maton alle, hävisi imurin huutavaan putkeen, sekoittui kahvin joukkoon, mutta lupasi tulla taas takaisin. Pyysin piipahtamaan, kun kodissa olisi taas sotkuista, enkä jaksaisi siivota. Kiukku tunsi itsensä tarpeelliseksi ja lupasi.