Sekaannuin vappupallohässäkkään. Eräänä iltana vappupalloja piti kaasuttaa täyteen pieni miljoona. Kaasupullo alkoi näyttää riutuneelta jo ennen kuin puolet kävelevistä koirista oli saanut jalat alleen ja helikopterit nousseet ilmaan. Paikalla olevat innokkaat äidit mittailivat naruja ja sitoivat niihin painoja. Toiset viivailivat papereista yli nimiä, kun palloihin oli merkattu mitä kukin perhe oli tilannut. Kuulin juttuja edellisistä Vapuista ja surullisen kuuluisa äitiläppä näytteli osaansa. Sitten olin minä, aika äitiläpätön äiti. Olin osallistunut joihinkin pieniin vanhempaintoimikunnan toimiin, mutta koin mielessäni, etten oikein kuulunut joukkoon. Silti kaikki olivat kovasti tervetulleita toimimaan yhteiseksi hyväksi, enkä antanut periksi. Kesken kuluvan illan päätin testata äitien huumorintajua ja heittää ilmoille pallojen joukkoon Vitsin.
Edellisenä päivänä oli Tsernobylin räjähdyksestä kulunut 30 vuotta. Kaasupullo muistutti minua asiasta, jostain kumman syystä. Katsoin äitiä (ja nimesin hänet Pallo Miljoonaksi), joka ähersi kaasun kimpussa pienessä huoneessa, johon me kuusi äitiä olimme ahtautuneet. Kaasupullo päästi ilmoilleen ensimmäiset sihinänsä ja minä kokeilin kepillä jäätä, joka on jo aikaa sitten sulanut. ”Tuleekohan kohta toinen Tsernobylin räjähdys.” Muualla lause olisi ollut melkeimpä hauska, etukäteen ehkä jokaisen mielessä muhinut vitsi. Tässä porukassa kuulin yhden kuivan hehheh-vastauksen lähimmältä mammalta, joka istui liian pienellä penkillä. Olisi ottanut sopivan penkin. Olisi voinut naurattaa enemmän. Ei ollut muhinut etukäteen se vitsi näiden äitien päässä, vaan pään täytti oma aika pallomeren keskellä. Huoneeseen tuli kolmen sekunnin pitkä hiljaisuus, jonka äänekkäin äiti katkaisi ilmoittamalla, että Lahtisten perheeltä puuttui vielä Punahilkka. Varmaan se oli Punahilkan susi, joka muistutti minua niistä muutamista aiemmista kerroista, jolloin en ollut kestänyt enää ja minun oli ollut pakko heittää ei-äitiläppää äitejä kuhisevaan pesään. Ne kerrat ei toimineet koskaan.
Vappupalloihin törmättiin kirjaimellisesti isossa marketissa. Ei päästy kävelemään niiden ohi, kun hyökkäilivät kimppuun ja narut kietoutui jalkoihin. Koska pidän mukanani aina pieniä oranssivarsisia saksia päätin vapauttaa pallot tyhmistä naruistaan ja päästää liitelemään iloisesti. Pienet punaiset sydänpainot vain itkivät perään. Eikä isot vihreät neliöpainotkaan niiskutukselta säästyneet.
Vappupallo pyöri myös pyöräni ympärillä, kun eräänä iltana poljin kotiin. Halusin, että myös minun pieni lapseni saa tuijottaa silmät ymmyrkäisenä foliopalloa Vappuna. Valitsin hänen puolestaan pienen Nalle Puh-pallon. Oli siinä Nasukin, mutta hän tuntuu aina jäävän möhömahan varjoon. Maksoi kuusi euroa. Nalle Puhin voi tyhjentää, kun siihen kyllästyy ja täyttää vuoden päästä uudestaan. Lapsi on tyytyväinen myös ensi vuonna. Jos ei vaan satu kasvamaan vuoden aikana niin paljon, että ymmärtää sitten haluta valita jo itse oman pallonsa. Luultavasti käy niin, enkä pääse huijaamaan halvimmalla pallolla uudestaan. En halunnut myöskään, että hän vielä tänä vuonna lentää taivaalle liian suuri pallo sidottuna lapaseen, joten valitsin pallon itse.
Vaput ovat vaarallisia.