Keinun laudan toisessa päässä (runoja vuosien takaa)

Kutsun kotiani riippukeinuksi, lehvästöksi.

Haaveita korkeiksi puiksi,

joihin tukevasti juurrun.

Seiniäni piiritän

keltaisilla ja vihreillä

maaliraidoilla.

Valon kasvattamia

narsisseja ruohomatolla,

joista sääret käy kirjaviksi.

Sutini maalasi suuret lehdet,

jotta päivä paistaisi sisään.

***

Omintakeisinta minulle oli

kertyneet onnellisuusprosentit

kahisevista takinhihoista.

Heijastimista,

jotka kilahtelivat vastakkain,

kun astelimme

samaan tahtiin.

***

Aavistan:

kun tulen kotiin

kuulostelet

millä tuulella,

millä tempperamentilla

kuljen eteiseen,

eteisen kautta keittiöön,

keittiön läpi olohuoneeseen.

Pysähdyn

keveästi huokaisemaan

ikkunasta ulos.

***

Tädissä ala-asteen opettajaa

naksuvine pinneineen,

pyörivine ranteineen

nauhakenkineen.

Täti, pyydä toistamaan

kirjan sivua kääntämään,

ihmisiksi olemaan.

Täti, palauta

minut hetkeksi

pulpettiin istumaan.

***

Iltalenkillä

käyn sanasotaa

itseni kanssa.

Jälleen häviän.

Kohdalle sattuva

koivunoksa

heilahtelee

paljaana jälkeeni.

***

Valtion rautatie

toivottaa minut

tervetulleeksi takaisin

elämäni raiteille.

***

Kodin hengettäreni

oli muuttanut pois.

Paennut parkuvaa pyykkiä.

Kylpyhuoneen vasemmassa nurkassa

kahisi kuiva, huutava lakana:

Roikota vielä kolmaskin viikko!

Ja uhkasi syttyä palamaan.

***

Kolikkomaa, kärryolot.

Lastaan laivaan puoltavaan

maidon, voin, arkileivän.

Pinoan banaanitertun paikoilleen.

Satamassa viivyttelen.

Toivon toisenlaisen,

pilaantumattoman sään.

***

Mielessäni aivastan.

Tietäisitpä, tietäisitpä

kuinka suuri siskonpeti.

Oli vihreitä seiniä,

joihin maalattiin

oransseja kukkia.

Niiden alla majaili

kuusi kokonaista patjaa.

Kohtaammeko,

ymmärrämmekö

toisiamme todella koskaan.

***

Tavallisella tiellä

tavallinen nainen.

Puolustavan hymyn ympäriltä

sulaneet juonteet

paljastivat kymmenen aviovuoden,

paljastivat kymmenen lähitaistelutarinan

päättyneen

kevään keltaisiin krookuksiin.

Tavallisella tiellä

vanha, tuore suhde.

Rakoilevat kapeat ikkunaverhot.

Rakoilee valossa

tavallisen naisen arki.

Kaunis lähetys

kerrostalon kaksiosta.

Naapureissa tavalliset naiset

taputtavat käsiään.

Kadehtivat

muuttunutta miestä.

***

Maassa valkoisia,

virallisia kaksioita.

Tahdon tutkia

kaksioiden karttaa.

Yhdestä löysin saunan,

jossa iltaisin puristetaan

appelsiinimehua kuppiin.

Toisen keittiön sydämellä

on taito rakkauden tappuroihin.

Kolmannen kulumia

pienet katseet,

hellät hetket hoitivat.

Neljännessä kattoparru,

jossa kiinni lautakiikku,

josta säkkituoliin hypättiin.

Viidennessä tuoksui

neilikka ja apila.

Tervehtien kynttilä valutti

parafiininsa ovelle asti.

***

Rouskutan omenan.

Samalla kasan ajatuksia

pieniksi paloiksi.

Karan jätän kissalle.

Nukun vielä hetken.

Tietoa kirjoittajasta

Marita

Kotona sohvaa ja ulkona rattaita pystyssä pitävä yhden hengen äiti, jonka lähes tahdikas osa ominta itseään näkyy ruudulla mustana. Kiva kun luet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *