Elämässä pitää ottaa riskejä, jotta elämässä tuntuisi elämisen tuntu. Pieni lapsi ottaa riskejä vähän väliä. Nousee seisomaan, vaikka tietää kaatuvansa, kun maailma hämmästyttää niin kovasti vähän ylempää silmäiltynä. Lapsi silmäilee epäilyttäviä ruokia, joita äiti muussaa ja pilkkoo eteen. Hän ottaa yhden herneen sormiinsa ja puristelee sitä nähdäkseen onko sisälläkin epäilyttävää vihreää, jota pitäisi syödä. On siellä. Herne siirtyy lopulta suuhun ja riski on otettu. Lapsi löytää kirjahyllystä paksun kirjan. Omia pieniä kirjoja olisi vieressä, mutta ymmärtäähän sen, ettei aina halua katsoa omia kirjoja, kun vieressä on läjäpäin paljon isompia. Lapsi tarttuu kirjaan kaksin käsin, kun huomaa ettei pelkästään yhdestä kädestä ole nyt apua. Sitten seuraa jännitysnäytelmä, kun lapsen kävelee horjuvin askelin ympäri huonetta käsissään oman pään paksuinen kirja. Maton repsottava kulma vaanii pieniä varpaita ja kirjan liukas pinta uhkaa aiheuttaa kirjan tippumisen varpaille. Pienet varpaat vastaan maton kulma ja iso kirja.
Aikuisten pitäisi olla enemmän lasten kaltaisia ottaessaan riskejä. Minä vein eilen pyykit ulos narulle. Siellä tuulessa yrittivät kuivua iltaan mennessä, mutta eivät onnistuneet. Illalla mietin haenko puolikuivat pyykit yöksi sisälle, vai otanko riskin ja jätän ne taloyhtiön pyykkinaruille lepattamaan yöksi. Lepattaessaan ne voivat kutsua vieraita käsiä nyppimään kamppeet mukaansa pyykkipoikineen päivineen. Lopulta otin riskin. Yöllä nukuin huonosti. Näin unta pyykeistä, jotka juoksevat pitkin poikin naruja vieraita käsiä karkuun. Aamulla ryntäsin ulos katsomaan mitä kalsareille kuuluu. Ei ollut kelvannut kenellekään. Ehkä vika oli huonoissa vaatteissa.
Naapuruston kouluikäiset tenavat ottavat myös riskejä. Ja naapuruston jo koulunsa päättäneet ovat seuranneet kirjaimellisesti heidän jalanjälkiään. llmeisesti he kaikki vihaavat asfalttisella kävelytiellä kulkemista ja rakastavat meidän pihan nurmikkoa. Siitä he menevät läpi reppu selässä tai koira hihnan päässä, pyörällä tai mopolla, jos sellainen sattuu alla olemaan. En ole käynyt laskemassa montako kymmentä metriä he oikaisevat. Sen sijaan laskin montako satasta olisin voinut hävitä, kun pari tenavaa hakkasi talvella jääpuikkoja talon vierustalla ilmalämpöpumpun ulkoyksikköön. Siitä lähtien olen ollut rivarikyttääjä. Riski on, että myös he kutsuvat minua sellaiseksi.