Pöpö kylässä. Ei kysyny Pöpö saako tulla ja lopulta päästi oven raosta koko sukunsa paikalle. Täällä rellestävät, vaikka tilaa ei olisi. Pöpö ei tajua, että vieraista tulee kiusa, jos he viipyvät liian pitkään. Ja tuommonen sukukatras kerralla vasta kiusa onkin!
Enterorokkoa, poskiontelotulehdus, flunssaa, yskää, vatsatauti, ja ehkäpä vielä vesirokkokin vielä tekemässä tuloaan. Tuon viimeisimmän Pöpön sukulaisen, isomummon, jätän kyllä oven ulkopuolelle. Ei mahdu enempää Pöpöjä tähänkään pesään. Isomummon itämisaika on niin pitkä, että tieto hänen tulostaan on vielä epävarmaa. Liput ei todellakaan oo salossa, jos tänne tuut.
Perheen pienimmäiselle käyty hakemassa kassillinen mehuja. Nyt olisi saanut ihan valita, mutta hän ei tykännyt arpoa kipeänä ja tyytyi juomaan tuttua maitoa. Lounas kuitattiin raejuustolla ja äiti oli iloinen; hyvä, että edes oma herkku kelpaa! Tänään ei pestä hampaita ja saa tehdä mitä haluaa silloin kun jaksaa olla hereillä. Kuumeen mittaaminen on ollut ihan tarpeeksi tylsä asia, ja äiti-ihmiselle tulee olo, että se ikävä hetki pitää paikata jollain mukavuudella ja vältellä toisia ikäviä juttuja.
Äiti-ihmisen omakin pää pöpöilee flunssassa ja neljää seinää tutkaillessa. Ei, edelleenkään meillä ei ole yhdessäkään seinässä vanhanaikaista ja romanttista tapettia mikä veisi äidin hetkeksi kuin Liisan Ihmemaahan. Jos kirjoja tai somea ei olisi äidit muuttuisivat tautisina aikoina varmaan pöpöiksi itsekin. Sormet syyhyten (ikävästippä tuli syyhy-Pöpö mieleen) äidit somettavat lasten nukkuessa kipeinä ylipitkiä päikkäreitään. On se hyvä googlata Pöpöistä tarpeellinen tieto. Varmaan nykyajan Pöpöillä on iPhonet käpälissään, kun jumittavat niin hyvin yhdessä paikassa. Onkohan lapsen ensimmäinen selkeä sana Pöpö?