Markus Kajon artikkelista ”Kiitollisuuden aiheita tänään” kirjoitettu oma versio:
Kiitollisuuden aiheita tänään
Ei asu iglussa tai näkkäriä sängyssä syövän ihmisen kanssa. (Iglu sulaisi vähän väliä ja näkkärin päälle kiduksekkaan onkimiseen kuluva aika kuluisi iglua jääpaloilla paikkaillessa.)
Ei ole hurahtanut lightiin. (Väittävät pullon olevan kevyempää tavaraa. Kerran erehdyin ostamaan ja kotona saman painoiseksi totesin. Mutta niin on light-sukupolvi isoksi paisunut, että en alkanut asiaa vastaan sen kummemmin julkisesti kapinoimaan.)
Ei ole piilokaljua. Koska kalju se on. (En halua liukuportaissa peilata Juha Vuorisen kaljusta omaa kaljuani. Liukuportaissa se onnistuisi, koska olen lyhyempi kuin Juha, muutoin ei ja se on Juhan ilo.)
Ei ole purrut kynsiä niin lyhyeksi, että alkaa sattua. (Yöllä kesken rem-unen herää sormessa olevaan inhottavaan kipuun. Kasvan, ilmoittaa kynsi kivulla. Ja kasvoi vain.)
Ei kulje töihin kimppakyydeillä. (Joutuisi kuuntelemaan joka aamu ankeiden sävelten saattelemana miehestä, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Näkisi kuinka vieressä istuvat nyökkäilisivät ja samaistuisivat. Varsinkin maanantaisin, kun lauantai-illan kuvitelmat ovat muuttuneet sunnuntai-aamun yksinäiseen hammasharjaan, jota ei ole tarvinnut lainata kenellekään. Ja kukapa niin tekisi muutenkaan.)
(tässä on leikisti YouTuben linkki, josta joutuu kuuntelemaan miestä, jolle ei koskaan tapahdu mitään)
Voi vaihtaa kanavaa, kun radiossa lauletaan miehestä, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Varsinkin silloin, kun itsellä on tylsä eli ankea eli tapahtumaköyhä vaihe elämässä. Tai jos on tapahtunut liikaa voi laittaa radion isommalle ja toivoa tapahtumaköyhyyden tarttumista. Ihminenhän toivoo sitä mitä hänellä ei ole. Ja usein radiot saavatkin ihmisen metsään menemään. Milloin meistä tulee petoja ja milloin aikuisia naisia. Ja milloin ollaan muuten vain jammattu liikaa ratissa ja ollaan sen jälkeen keula petäjässä.
(tässä on leikisti YouTuben linkki, josta joutuu kuuntelemaan miestä, jolle ei edelleenkään koskaan tapahdu mitään)
Ei ole kameleontti. (Voi lakata kynsiä.)
Ei ole Ikean keksijä. (…)
Voi hankkia oman lehmän. (Niin ottaa hermoon, kun maito on aina loppu.)
Ei omista vedenkeitintä. (Älkää jatkossakaan tuoko sitä lahjaksi. Teekattilani haluaa säilyttää omanarvontuntonsa.)
Ei ole liian paljon aikaa. (Sitä on täsmälleen saman verran kuin ennenkin. Ehtii ripustaa pyykit, mutta ei laittaa niitä kuivumaan. Ehtii maksaa laskut ja tehdä uusia. Ehtii juoda aamukahvin, mutta ei tukehduttaa ketään hiljaiseksi tuntikausia kannen alla. Ehtii tapella, mutta ei sopia. Ehtii ostaa, mutta ei koota. Ehtii nauraa, mutta ei itkeä. Ehtii itkeä, mutta silloin ei voi nauraa.)
Unohtaa olevansa supermutsi ja onkin ihan tavallinen mutsi. (Supermutsiuden tunteesta pääsee kyllä eroon (noin joka toinen päivä); lapsi lyö varpaansa ja alkaa huutaa niin, että neuvolatäti neuvolasta juoksee paikalle neuvomaan. Supermutsi olisi rakennuttanut muumitalon sillä erolla, että myös talon sisällä olevat kulmat ovat pyöreitä.)
Ei ole puhtaat ikkunat. (Linnut lentäisivät päin ikkunoita seinien sijasta. Kuolla kupsahtaisivat. Pian kiertäisi kuollut varpusparvi mökkiä. Auran muotoon toivoisivat hautaamista, vaikka eivät aurassa ikinä lentäneetkään. Siinä yrittäisivät kuolleena päteä. Ja niin tyhmiä pieniä lintuja kuitenkin olivat, että ikkunaan lensivät, kun joku liian innokas kävi ne puhtaaksi hinkkaamassa.)
Menee päivissä sekaisin. (Ei tarvitse muuten mennä sekaisin.)
On häiritsevä korvamato tai hikka. (Unohtuu huonot asiat. Se on hikan tehtävä.)
Ei ole autossa vilkkua, joka vilkuttaa kolme kertaa. (Ihmettelisin tätä ja repisin koko viiksen irti. Kun pysähtyisin liikennevaloihin heiluttaisin viikseä ikkunasta. Jos olisin kääntymässä oikealle antaisin viiksen vieressä istujalle. Pyytäisin häntä käyttämään tätä autoni manuaalivilkkua. Tyyppi pitäisi minua hulluna ja ilmoittaisi asiasta Nurmijärven Viidakkorumpuun. Viidakkorummun kyläpoliisit hakisivat ja veisivät suorittamaan autokoulua uudestaan. Autokoulussa istuisin teoriatunneilla viiksi käsilaukussa. Ajotunneilta ajaisin yksi ylimääräinen viiksi kojelaudalla. Opettaja hermostuisi viikseen, jäisi sen sekä omien viiksiensä kanssa tienvarteen, soittaisi taksin ja käskisi minun maksaa. Maksaminen ei loppuisi tähän, vaan jatkuisi autokoulun kolmanteen vaiheeseen, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Vaiheilu jatkuisi päässäni kolmannesta neljänteen ja neljännestä viidenteen vaiheeseen. Istuisin autokoulun odotusaulassa joka maanantai vuoteen 2020 saakka, eikä viiksi saisi minua pysymään poissa. Lohduttelisin itseäni sillä, että vaikka autokoulu on kallis, on dna halpa. Eikä minulla olisi sitäkään, vaan yrittäisin soittaa kallista puhelua puhelinmyyjälle takaisin Hullut päivät-esitteestä. Sitä en kuitenkaan häneltä saa, vaan tuntisin oloni taas hiukan hullummaksi.)
On kukkamultien vaihtamisen aika ja sillon voi hävittää koko kukan. (Nakkasin tänään 1/4 biojätteeseen, ekologinen kun yritän olla. Vai miten se sanotaan. Ei tarvitse enää niin paljon multaa ostaa. Ei sormet mustu. Ei kuluta vettä ja epämääräistä saippuaa maaperään.)
On haaveita, joita ei tiennyt haaveiksi ennen kuin ne toteutuivat. Ei kaatunut haaveet, ennen kuin toteutuivat, koska ei tiennyt niitä haaveiksi.
Näkee nollat taulussa. (Ja huomaa edelleen jaksavansa.)