…testi testi testi…

Vihdoinkin blogini on täällä. Nyt tämä siis alkaa. Saa nähdä miten hauskalta tekstini näyttää vuoroin pöytäkoneella, toisinaan puhelimella näpyteltynä, oli sitten esikatseltu tai ei.

Viime viikkoina olen harjoitellut käsialaani tutustumista uudestaan, ottanut kynän käteen ja pikkuhiljaa saanut syheröstä selvää. Ääneenkin pääsin lukemaan, mutta piti ihan viitata ensin. Se oli oikeastaan aika ihanaa! Istua pulpetissa ja nostaa oikea käsi ylös, koska vasen oli vähän arka. Kutsun salaa opeksi häntä, jonka kurssilla istun. Ope antoi kotiläksyjä. Se hyvä puoli opessa on, että hän ei tarkista läksyjä, koska tietää minun olevan niin vanha. Heitäkin löytyy, jotka ikävöivät lyijykynää. En ole yksi heistä. Lyijykynät ovat vaivalloisia. Saatan omistaa muutaman, joita ei ole teroitettu. Taisivat olla ulkomaan turha tuliainen. Mustekynä on parempi, liukkaampi ja musteella sottaamaton, jos on hoksannut laittaa kättä vähän syvemmälle taskuun. Ja sekin kynä on hyvä mihin upotetaan pitkä ja kapea lyijysuikale. Naksutellaan kynää toisesta päästä, kunnes lopulta joutuu työntämään lyijyä takaisin, koska sitä tuli ulos liikaa.

Nyt on lauantai. Lauantai ei erotu muista päivistä juurikaan, paitsi että kirpparit menevät aiemmin kiinni. Ja, että hesari on paksumpi. Liekkö ollut XXL:n läpyskä muun viisaan tekstin välissä paksumpi. Lapsikin alkoi kuumeilla, nukkui sylissäni eikä herännyt, vaikka äitiä uhkasi skolioosi. Olinpa pitkästä aikaa kotona hetken yksinkin. Silloin tein blogille pohjan. Ja pohjan petaaminen alkoi nyt.